Historia

Ape’s metalshop Oy:n historia pidemmässä muodossa. Alkuvuosista nykyisyyteen monien eri vaiheiden kautta.

Ape's metalshop historia
Logo on saanut alkunsa yrittäjän ”Ape”-signeerauksesta joka muutettiin sopivaan muotoon Ampersand Oy:n toimesta.

2014-2016

Moni yritys syntyy timanttisen bisnesidean tai -suunnitelman tuloksena. Vaikka muuta haluaisin väittää, Ape’s metalshop Oy ei kuulunut tähän joukkoon. Ajatus yrittäjyydestä sai alkunsa kun perustajalle, minulle Anssi Juvoselle, tuli päivätöissä seinät vastaan. Olin koneistajana ison firman pienellä protopajalla ja uutta opeteltavaa tässä ympäristössä ei enää ollut. Työ itsessään oli monipuolista, vanhemmat koneistajat opettajina mahtavia, mutta isossa kuvassa päivät toistivat liikaa itseään. Ja sehän ei 25-vuotiaalle uteliaalle mielelle sopinut.

Yritys perustettiin motivaationa uuden oppiminen, tukijalkana hajanaisia ajatuksia CNC-koneistuksesta ja intohimona rakennetut moottoripyörät. Kotipaikka yritykselle löytyi Helsingin Tattarisuolta, joka on tietynlainen kehto oman elämänsä propelipäille ja tekniikan semi-boheemeille. Löytynyttä tilaa voisi parhaiten kuvailla ”tekniseksi hippikommuuniksi”. Ympäristö jossa pyöri erikoisia persoonia villisti erilaisilla osaamistaustoilla oli täydellinen.

Lähtökohdat yritykselle olivat siis värikkäät, mutta yhtäkaikki työurani merkittävimpiä hetkiä, ihmisiä ja tapahtumia.

Työt alkoivat yhdellä kolmiakselisella CNC-työstökeskuksella sekä manuaalisorvilla. Aluksi tehtiin puhtaasti pelkkää koneistusta; alihankintaa teollisuudelle ja spesiaaliosia moottoripyöräharrastajille. Sivussa tuotettiin videomateriaalia Youtubeen. Hitaasti asiakaskunta kasvoi työ kerrallaan ja kaivattua uuden oppimista kertyi pitkien työviikkojen aikana.


2017-2018

Seuraavien vuosien aikana työmäärä lisääntyi siihen pisteeseen että yhdeltä mieheltä alkoi loppumaan kädet kesken. Satunnaisia apumiehiä oli ollut aiemminkin, mutta nyt alettiin etsimään täysipäiväistä työntekijää. Konekanta oli vahvistunut toisella 3-akselisella työstökeskuksella ja yhdessä koneet muodostivat solun jonka läpi painettiin teollisuuden alihankintaa. Spesiaaliosia tehtiin moottoripyöriin, autoihin ja veneisiin.

Sivussa tuotetut videot johtivat yhteistyöhön Camcut Oy:n kanssa ja huippuna saavutettiin ”CNC-machinist’s coffee break” melkein 2 miljoonalla silmäparilla.

Tässä vaiheessa töiden luonne oli kehittynyt koneistusta laajemmaksi. Jatkuva uuden opettelu oli tuonut runsaan tiedon eri materiaaleista, käsittelyistä, työkaluista, työmenetelmistä, hyvän yhteistyöverkoston ja monipuolisia projekteja. Nyt myös hitsaus oli tullut osaksi kaikkeutta, tosin vain aputyökaluna projektien läpi viemiseen, ei myytävänä palveluna. Menetelmiä oli MIG/MAG ja TIG.

Kävi selväksi että hitsaamisen hyöty oli merkittävä jo pelkkänä apuvälineenä. MIG/MAG oli menetelmänä yksinkertainen, mutta älyttömän monikäyttöinen. Pajalla alettiin palloitella ajatuksella: ”voisiko tätä hitsaamista opettaa kursseina?” Ajatus jäi muhimaan.

Firman toiminnassa kävi hyvin selväksi että vahvuus ei ollut peruskoneistaminen, vaan ongelmanratkaisu. Tyypillinen esimerkkiasiakas tuli pajalle sylissään läjä ongelmia ja kysyi: ”me ollaan pulassa, voitko tehdä jotain?” Ja me toimitimme sen ”jotain”. Toinen asiakastyyppi tuli tilaamaan jotain hyvin tiettyä koneistuspalvelua, mutta lähtikin pajalta jonkun täysin toisen, paremman ratkaisun kanssa.

Vankkana vahvuutena oli myös vahva visuaalisuus. Osat ja kokonaisuudet eivät olleet vain toimivia, vaan myös näyttävän näköisiä. Pajalta lähtikin ulos vanteita autoihin ja moottoripyöriin, osia kilpa-autoihin, isoja alumiinisia valaistuja ravintoloiden kylttejä.

Toiminnallisuus edellä olevaa tuotantoa oli esimerkiksi paperilaitoksen linjaston pelastavia työkaluja, spesiaaliosia Grönlannin pakkasiin ja jonkun tiedon mukaan kappale jonka loppusijoitus oli maapallon kiertoradalla. Varmuutta tämän viimeisen paikkaansa pitävyydestä ei ole.

Suunnitelmat firman laajentamisesta teollisuuden alihankinnan puolella olivat mielessä ja osaaminen karttui jatkuvasti. Alkuaikojen epävarma hapuilu oli selätetty ja tekeminen näytti oikealta yritystoiminnalta.

Kaikki näytti hienolta. Vielä hetken.


2019-2020

2019 alkuvuosi näytti hyvältä. Spesiaaliprojektien saralla tehtiin metallisia sisustuselementtejä uuteen Helsinkiläiseen trendibaariin, isoja hydraulisia nostimia, kiinnikejärjestelmiä elokuvakameroille autoihin, mönkijöihin ja melkein lentokoneen keulaan (käytiin ulkomailla suunnittelemassa – ei kuitenkaan toteutunut). Näyttelyautoihin ja -prätkiin tehtiin edelleen vanteita.

Hitsaaminen oli tässä kohtaa tullut kiinteäksi osaksi projekteja, edelleen vain lisätyökaluna – ei erikseen myytävänä palveluna.

Vaikka alkuvuosi näytti hyvältä, kokonaisuus kuitenkin sakkasi. Teollisuuden alihankintapuolella sisään tulevien töiden kate oli hiipinyt salakavalasti huonommaksi. Ikävä kyllä tajusin tämän vasta kun firman pankkitili kertoi että kaikki ei ole hyvin. Tajusin asian siis liian myöhään – korjaavat toimenpiteet olisi pitänyt tehdä huomattavasti aiemmin.

Oltiin tilanteessa jossa nuori kokematon yrittäjyys ja ulkopuoliset haasteet löivät kättä yhteen. Rahaa valui pankkitilin pohjalta nopealla tahdilla. Piti tehdä nopeita, isoja ja raskaita ratkaisuja.

Vaihtoehtoja oli laihanlaisesti. Yksi lupaava kuitenkin piti toivoa yllä:
Keskustelupöydällä oli ehdotus jossa Ape’s metalshop muuttaisi asiakasyrityksensä tilojen sisälle minimikoneistuskalustolla ja asiakkaan kanssa aloitettaisiin tiivis yhteistyö. Ehdotus oli molemmille mieluinen ja kädenpuristusta vaille valmis. Sitten tuli koko maailman pysäyttänyt Covid19 ja yhteistyön aloitukselle vedettiin käsijarru päälle.

Jäi ainoaksi vaihtoehdoksi luopua työntekijästä, tiloista ja kaikista koneista. Kuullostaa suoraviivaiselta, mutta todellisuudessa luovuin sen hetken identiteetistäni. Vain pakettiauton perään mahtuvat työkalut jäivät, mukana hitsauskalusto. Tuli roppakaupalla sitä kaivattua uuden oppimista, tällä kertaa hyvin raskaiden oppirahojen muodossa.


2021-2022

Seuraavan vuoden firma toimi ilman omia tiloja pakettiautolla kiertäen asiakkaalta toiselle, projektista seuraavaan. Toiminnan uudelleen järjestelyssä kaikki pienet sälätyöt leikattiin pois ja jäljelle jätettiin vain parhaimmat asiakassuhteet sekä hieman isommat projektit. Keskityttiin siihen parhaaseen osaamiseen: ongelmanratkaisuun ja ”ollaan pulassa, tee jotain”-töihin. Projekteissa oli mukana paljon 3D-suunnittelua ja hitsaaminen tuli hyvin keskeiseksi osaksi tekemistä. Koneistusta tehtiin enää asiakkaiden omilla koneilla ja vanhan yhteistyöverkoston kautta.

Ajatus hitsauskurssista oli edelleen jäänyt mielen perukoille ja nyt oli aika kokeilla toimisiko se käytännössä. Vuosien mittaan tehdyt hitsausprojektit olivat tuoneet kannuksia sen verran että tuntui luontevalta jakaa tietoa eteenpäin.

Kynää ja paperia nenän eteen ja konsepteja raapustelemaan. Jonkun ajan kuluttua suunta oli selvä: MIG/MAG-hitsauksen perusteet yhdessä työpäivässä. Harjoitteiden tulisi olla ytimekkäistä ja toimivia. Kokonaisuus paketoituna mahdollisimman selkeästi. Kuullosti vähän kunnianhimoiselta. ”Hitto, mahtaako olla edes mahdollista?” pyöri mielessä. Ei auttanut kuin kokeilla.

Alkuun toteutettiin proof-of-concept päivä. Neljä kappaletta ystäviä ja vanhoja työntekijöitä, asiakkaalta lainattu hallinnurkka ja käsin raapustettu A4-muistilappu, yksi työpäivä aikaa. Kuuden tunnin kokeilun ja harjoittelun jälkeen hallissa oli tyytyväisesti nyökyttelviä ihmisiä; kaikki olivat sitä mieltä että kyllä tässä on potentiaalia. Jopa joukon kaikista kokenein ammattihitsari oli saanut päivästä jotain irti.

Päivän aika kirjoitetut muistiinpanot mukana painuin työhuoneeseen ja hitsauskurssista alettiin sorvaamaan ihan oikeaa tuotetta.


2023-2024

Ensimmäisen proof-of-concept päivän jälkeen harjoitteita kehitettiin paremmiksi, järjestystä muutettiin ja päivää hiottiin kokonaisemmaksi. Tämän jälkeen pidettiin seuraava kurssin kehityspäivä. Ja taas hienosäädettiin. Ja sama toistettiin uudestaan ja taas uudestaan niin pitkään kunnes kurssipäivä oli valmis, ilman lastentauteja.

Jo ensimmäisenä proof-of-concept päivänä kävi selväksi että yhteen päivään kurssilla on erittäin paljon uuden oppimista, enemmän kuin keskiverto ihminen pystyy sisäistämään. Tästä syystä aloitin kirjoittamaan kurssin sisältöä tekstimuotoon ja lopputuloksena on kuvineen 75-sivuinen opas kurssilaisille kotiin vietäväksi.

Firman kiertolaisvuosien aikana suhde yhden asiakkaan kanssa syveni ja lopputuloksena Ape’s metalshop löysi uuden kodin asiakkaan tiloista Vantaalta. Koneistuskalusto jäi menneisyyteen, mutta uudella tuotteella Hitsauskurssi.fi® oli nyt tilat.

Vuosien ja vuosien uuden opettelu tiivistyi kurssiin. ”Kuinka oppia uutta ja jakaa tietoa eteenpäin ymmärrettävästi.”


Anssi Juvonen - Ape's metalshop Oy